Viikko lähtöön

Hämeenlinna, Suomi

Epäilen, että kaukokaipuu tarttui minuun jo äidinmaidossa. Siksi ahkerasti vanhempani kolusivat maailmaa 70-luvun lopulla ennen kuin muuttivat Ruotsiin minua tekemään. Puolivuotiaana meikäläistä vietiin Vietnamiin, josta palasin eksoottiseen Suomeen ja Turengin Paturille kolmevuotiaana. Tuliaisena tuli lapamato, joka lähti, mutta matkustusinto jäi.

Aloin suunnitella useamman kuukauden reissua jo pari vuotta sitten. Nyt pitkään vaalittu ajatus alkaa konkretisoitua. ”Tee ennen lähtöä” -listalla on enää pari asiaa.

Viikon päästä lennän Helsingistä Lontoon ja Singaporen kautta Pohjois-Sumatralle Medaniin, kaupunkiin joka etukäteistietojeni mukaan on reppureissaajan maanpäällinen helvetti.

Tiedossa on säätäjää, huijaria ja venkslaajaa siinä määrin, että olen ensimmäisen kerran aikuisiällä varannut hotellin, josta tullaan vastaan. Noin 30 tunnin matkustamisen jälkeen vain ei jaksa tusinoittain turistin koijaamisyrityksiä. (Erään yhtä pitkän lentorupeaman jälkeen löysin itseni latomasta lahjuksia tullivirkailijalle (5 dollaria riitti), jonka jälkeen kinasin taksikuskin kanssa noin kolmesta 3 eurosta ja kansainvälisä sormimerkkiä heristellen syöksyin pimeälle kadulle kyytiä metsästämään…)

Tuleva reitti kulkee maailman ”ympäri”, kahdella mantereella ja vielä useammalla saarella. Kreeta, Las Palmas, Petroskoi, Pietari, Pattaya ja Budapest on nähty, nyt pitää päästä niin pitkälle kuin rallikuskienglannilla uskaltaa. En ole mikään kaiken kokenut sankarimatkaaja, joten tarinaa tähän blogiin päivittyy tavallisen maapalloilijan näkökulmasta. Aina kun se on aiheellista ja mahdollista, pari-kolme kertaa viikossa.

Tervetuloa mukaan matkaan.

23092010072.jpg Malarianestolääkitys alkoi tänään. Saattaa aiheuttaa pahoinvointia, päänsärkyä ja hiusten lähtöä.

8 kommenttia artikkeliin “Viikko lähtöön”
  1. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Onnea matkalle! Mahtaa olla mielenkiintoinen matka edessä. Koneiden vaihto on jo seikkailu sinänsä, jos aikaa vaihtoon ei ole riittävästi. Sekään ei ole mukavaa, jos odottelua kentällä on useampi tunti. Helmikuiselta Goan matkalta on kokemuksia. Kone Helsingistä oli reippaasti myöhässä. Kolmen tunnin vaihtoaika jäi alle tuntiin. Ensikertalaisen seikkailu suurella lentoasemalla aiheutti melkein myöhästymisen. Ehdittiin kuitenkin viittä minuuttia ennen porttien sulkeutumista. Kiireellä koneeseen ja etsimään paikka maailman toiseksi suurimmasta koneesta. Maalainen oli silmät ympyriäisena astuessaan koneen valtavaan matkustamoon. Mumbaissa oli vaihto ja odotusaikaa vain neljä tuntia takaisin tullessa yhdeksän tuntia – se oli liikaa. Tästä matkasta opin, että netistä varatessaan tulee olla tarkkana vaihtoaikojen kanssa, ei liikaa eikä liian vähän.
    Kuitenkin, muistorikasta matkaa Sinulle! Mielenkiinnolla seuraan kirjoitteluasi matkan edistymisestä ja kokemuksistasi.

  2. avatar Leena Heikkilä sanoo:

    Nautinnollista matkaa, turvallisten tähtien alla!
    Olisi mukava vilkaista sitä mukaantulevaa rinkkaa, sillä en voi kuvitellakaan, miten vähällä matkatavaroilla on pärjättävä noin pitkällä matkalla! Meikäläinen kun lähtee kuukauden kesälomareissuun, niin mukana on pieni koti eli se matkailuauto. Ensimmäiseen viikkoon ei tarvi edes kaupassa käydä, niin täydellisesti se yleensä varusteltu ;). Jos pitäisi mahduttaa kaikki rinkkaan, se painaisi varmaan syntisen paljon ja matkanteko tyssäisi jo alkumetreillä. Toivottavasti siis sinun rinkkasi on kevyt ja sisältää kuitenkin sen tarpeellisen. Rahalla kuitenkin saa yhtä toista hankittua matkanvarrelta, jollei ihan viidakkoon ole menossa? Kiva seurata matkan edistymistä ja seikkailuja sieltä toiselta puolelta palloa. Kuulumisiin! Hyvää matkaa, toivoo kummitäti

  3. avatar kimmo tiainen sanoo:

    Onnea vaan Medaniin (ja matkalle noin yleensä). Itse ”viihdyin” Medanissa kolmisen tuntia ennen kuin painelin Pohjois-Sumatran vuoristoilmaan. Samaa suosittelen kaikille, joiden reissussa rähjääntyneet flip-flopit kohtaavat Sumatran kamaran nimenomaan Medanissa.
    Ja muistapa vetää syvään henkeä ennen kuin astut koneesta. Hihastanykijöiden ja ukottajien määrä kasvaa eksponentiaalisesti jokaista Indonesiassa kuljettua metriä kohden kunnes takana on sen verran Trans-Sumatran Highwayta (suuruudenhullu nimi sille tielle) että ilma kirkastuu Medanin pakokaasuista.

  4. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Morjens Juho!
    Turengissa kasvanut pärjää missä maailmankolkassa tahansa.
    Elämyksellistä matkaa!
    T. Riitta

  5. avatar Tiina Haapanen sanoo:

    Niinpä Juho – epäilyksesi on mitä todennäköisimmin oikea: Kyllähän me Sinua maailmalle vietiin ja kai se jotenkin Sinuun tarttui… kaipuu kauas, kokea ja nähdä, vähän seikkailla. Lähisuku silloin ihmetteli, että pitääkö sitä noin pienen kanssa lähteä ja nyt itse mummoikäisenä kyllä ymmärrän heitäkin paremmin. Kiva, kun nykyään on blogit ja facebookit lievittämässä eroahdistusta!
    Mukavaa, onnekasta matkaa maailman ympäri ja tervetuloa sitten ensi vuonna takaisin Hämeenlinnaan… Mitään ”neuvoja” en anna; jokainen tekee oman matkansa. Reissussa tarvitaan hyvää tilannetajua, hoksottimia ja avointa mieltä – niitä Sinulla kyllä on! On mielenkiintoista ryhtyä seuraamaan blogiasi; varmaan monen muunkin mielestä…
    Halit!
    Tini

  6. avatar Ilkka sanoo:

    Se oli suolinkainen:) Viksut pärjää aina. Vaya con Dios…

  7. avatar hannu sanoo:

    MOIKKA!

    Hyvää matkaa teille molemmille ja TULKAA TERVEINÄ TAKAISIN!

    HTo

  8. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Juho!

    Kiitos jo etukäteen reissun jakamisesta meidän kotimaan syksyyn jäävien kanssa! Kaukokaipuu melkein tarttui. Onnea ja varjelusta matkaan!

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php