Kaverikuvissa Medanissa

Medan, Indonesia

Kadonneen rinkan metsästys jatkuu kolmatta päivää, joten päätimme viettää vielä yhden yön Medanissa.

Lisäpäivä kannatti, vaikka taidammekin huomenna jatkaa matkaa 17 kilon vaatevarustusta kevyempinä. Turistioppaissa ja matkablogeissa reppureissaajan helvetiksi haukuttu kaupunki alkaa nimittäin paljastua mainettaan paremmaksi paikaksi.

Kunhan tottuu tämän Indonesian kolmanneksi suurimman kaupungin likaisuuteen, metrin syvyisiin avoviemäreihin, kuurouttavan kovaääniseen liikenteeseen (n. 2,5 milj. asukasta, joista ainakin puolet ajaa äänekkäästi putputtavalla kaksipyöräisellä), jatkuviin kyydintyrkytyksiin ja  ”hello mistel” -huutoihin sekä taksikuskien huijausyrityksiin, täällähän melkein viihtyy.

Kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus kehitysmaata, muslimikulttuuria ja länsimaista menoa. Aamulla kuuntelin hotellin uima-altaalla, kuinka jossain vuolaana virtaavan joen ja palmujen takana veisattiin virsiä suurella antaumuksella. Kuoro lauloi komeasti ja moniäänisesti, kunnes laulun jyräsi jopa Medanin taustahälyn tehokkaasti peittävä rukouskutsu minareetista. Uskoaan julistavien äänekäs kaksintaistelu jatkui lähes kahden tunnin ajan.

Myöhemmin päivällä seurasimme Medanin keskustassa, kuinka väki suunnisti perhekunnittain McDonaldsiin. Moni näytti tulevan suoraan viereisestä suuresta moskeijasta. Monilla tytöillä ja nuorilla naisilla vaatetus oli todellista crossoveria, huntu hiusten ja osalla hieman kasvojenkin peittona, hame ja legginsit.
Koska Pohjois-Sumatralla ilmenee toisinaan väkivaltaisuuksia uskontokuntien välillä (noin viikko sitten jonkun äärisuunnan kannattaja ampui Medanissa muutaman poliisin) poliittissävytteisiä  joukkokokoontumisia pitäisi välttää. Taisimme kuitenkin osallistua sellaiseen päiväkävelyllä, vahingossa. Kuikuilimme puiston reunalla, mikä mahtaa olla meininki valtavilla muovikukkasilla koristellun aidan takana, kun joukko teinipoikia viittoi meidät seuraamaan ohjelmaa.

Tapauksen tarkempi luonne jäi epäselväksi, mutta päädyimme keskelle juhlaa, jossa mustiin ”Perawa”-sanalla kirjottuihin (merkitystä ei osannut kukaan kertoa) univormuihin pukeutunut arvokkaan oloinen miesjoukko pönötti aurinkokatoksen alla seuraamassa, miten yksi ”perawista” tanssahteli lavalla laulaen ilmeisen suosittua poppisbiisiä. Toisen aurinkovarjon alla joukko hunnutettuja naisia keinahteli penkeillään, meidän hengatessa sikaosastolla katupoikien ja jonkinsortin kansallispukuihin verhoutuneiden naisten ja miesten kanssa. Onnistuin kieltäytymään lukuisista viiksekkäiden miesten tanssiinkutsuista, mutta valokuvaamista ei voinut välttää. Poseeraamme nykyään vähintään tusinassa kännykän kaverikuvassa, muita päätä pidempinä. Erään ”perawan” mukaan olimme kunniavieraita, vaikka ilmestyimmekin tilaisuuteen matalan aidan yli.

Kuva036.jpg Kaverikuvassa. Näitä tuli tusina.

4 kommenttia artikkeliin “Kaverikuvissa Medanissa”
  1. avatar Tini sanoo:

    Hello Mistel and Missis, it seems that you have there quite nice time! Hauska plogi!

  2. avatar Mika sanoo:

    Joutu hajoomaan ihan täysin kun näki tuon kuvan minkä oot liittänyt, kohtuu iso kontrasi.. 😀
    Mistel, mistel, solly..

  3. avatar Mika sanoo:

    Siis oikea sanahan on kontrasti..

  4. avatar Tiina Haapanen sanoo:

    Voi tätä googletuksen aikaa! Laitoin tuon sanan Perawan hakuun ja sieltähän räpsähti vaikka mitä: Joko te olette olleet Perawan-deittipalvelun bileissä – SUURIN OSA miehistä haki naisseuralaista… tai ”Darah Perawan Bulan Madu” Indonesian Ghost/Horror-elokuvan järjestämissä bileissä. Elokuvan juoni on lyhykäisyydessään se, että pari on juuri mennyt naimisiin ja mies haluaa järjestää vaimolleen ”the best honeymoon in his privately owned island” ja sitten alkaa kummittelemaan.

Vastaa käyttäjälle Mika Peruuta vastaus

css.php