Rumia ajatuksia Trans-Sumatran Highwaylla

ParapatBukittingi, Indonesia

Helvetillinen 509 kilometriä pitkä bussimatka Parapatista Bukittingiin pitkin mahtipontisesti Trans-Sumatran Highwayksi nimettyä kärrypolkua herätti ajatuksia. Ikäviä ajatuksia.

Ennen reissuun lähtöä annoin ystävälleni lahjaksi perin ansioituneesti elämän ärsyttäviä osa-alueita luotaavan Eniten vituttaa kaikki -kirjan. Opuksen tyyliä uskollisesti kopioiden, tässä 15 tunnin bussimatkan herättämiä ajatuksia Trans-Sumatran Highwaysta ja reissaamisesta yleensä.

Eniten matkustamisessa vituttaa…

– Bussimatka, joka alkaa 1 1/2 tuntia myöhässä ja kestää 12 tunnin sijasta 15 tuntia
– ”Executive-bussi”, jossa luksusta on jääkaappikylmällä huutava ilmastointi ja WC:n virkaa toimittava paskankäryinen koppi

– Taukopaikan ravintola, jonka ruokalistalla on vain riisiä, epäilyttävästä vedestä kuumennettu liemi ja siinä kelluva kuivattu, pahalle haiseva kala

– Takana istuva harvahammas, joka unissaan yskäisee limaklöntin niskaani

– Hotellin nettiyhteys, joka kyykkää juuri kun on tallentamassa blogikirjoitusta

– Ostotapahtumat, joissa jo maksua suorittaessaan tietää, että vaihtorahoja saa vängätä minuuttikaupalla

– Kamadiilerit, jotka eivät usko ettei tarjottu tuote kiinnosta

– Englantia puhumattomat ja ymmärtämättömät hotellityöntekijät

– Koko bussimatkan ajan pahoinvoiva ja tauolla oksenteleva vaimo

– Sankarituristit, jotka kehuskelevat saaneensa kaiken halvemmalla

– Sankarituristit, jotka elvistelevät käyneensä kaikkialla

– ”Travellerit.” Te olette turisteja siinä missä muutkin. Löffääminen Goalla kuukausikaupalla ei tee teistä parempia ihmisiä.

– Ruotsalaiset, jotka ovat löytäneet lähes kaikkialle lastenvaunuineen

– Lentoyhtiöt, jotka hukkaavat laukun ja toimittamat sen perille vasta kolmen päivän päästä

– Uusiseelantilaiset, jotka kiskovat törkeitä summia kävelyretkestä pitkin merkittyä polkua

– Bussin latriinista ympäri autoa leviävä ulosteiden löyhkä

– Hati Hati -varoituskyltit, joista tietää että kohta ajetaan taas pätkä mudassa rotkon reunalla maanvierimän vietyä tien mukanaan

– iPodin virran loppuminen kesken Kakka-Hätä 77:n levyn, kun matkasta on vielä yli puolet jäljellä

– Puhallettavan reissutyynyn puhkeaminen

– ”Iskunkestävän ja vedenpitävän” Olympus Tough -pokkarikameran hajoaminen noin 20 kuvan jälkeen

– Henkensä edestä pelkääminen vauhdin kiihtyessä alamäessä

– Merilevämaustetut sipsit

– Eväiden loppuminen

– Bussimatkan kolmas wc-käynti

– Ripuli

–  Kusetuksen kohteeksi joutuminen, vaikka kyse olisi vain 50 sentistä

muistiinpanot.JPG

–          Hikiset ja haisevat kainalot

–          Likaiset vaatteet

–          Pesulassa kutistuneet, kadonneet tai väriä vaihtaneet vaatteet

–          Minareetista kaikuva rukouskutsu kolmelta yöllä

–          Linja-auton kaiuttimista täysillä soiva indopop, jota laulava nainen kuulostaa Celine Dionin ja pikkuoravien risteytykseltä

–          Juomaveden roiskuminen housuille jääkaappikylmäksi ilmastoiduissa bussissa

–          Pahanhajuisia eväitään kokkaavat muut matkustajat

–          Korkeuserojen vuoksi vuorotellen lukkiutuivat ja auki paukkuvat korvat

–          Kääpiöille suunniteltu bussinpenkki, jossa ei ole niskatukea

–          Hierojat, joilla ei ole hajuakaan mitä he ovat tekemässä

–          Auringonnousun aikaan metelöivä hotellin henkilökunta

–          Äänekkäästi rakasteleva naapurihuoneen pari

–          Hiipuvat taskulampun patterit

–          Perille saapuminen juuri, kun on vihdoin nukahtanut

Toisaalta, viimeistelin tämän vuodatuksen riippumatossa köllötellen. Vieressä kohisee vesiputous ja huurteinen on käden ulottuvilla. Ei pöllömpää.

15 kommenttia artikkeliin “Rumia ajatuksia Trans-Sumatran Highwaylla”
  1. avatar Nanna sanoo:

    Hah, ehdin jo ajatella, että kerrankin blogimerkintä, joka ei aiheuta kateutta – kunnes pääsin kahelle vikalle riville 😀

  2. avatar Ilkka sanoo:

    Ai että mä nautin lukieassani tuota ärjylän mattia. Lepää lepää.

  3. avatar Tiina sanoo:

    Juho, Juho …kunnon survival-meininkiä, tsemppiä ja onnea teille jatkossa! Jos on ripaskalla, niin kannattaa syödä pelkkää keitettyä suolaista riisiä ja juoda pullovettä muutama päivä. Ja varmaan sitä paremmalta tuntuu päästä ”oikean” hotellin uima-altaalle lähiaikoina…

  4. avatar Riikkis sanoo:

    Ihan paras lista. Hienoa!

  5. avatar Päivi sanoo:

    Ja tätä varten sitä säästetään ja odotetaan ja uhraudutaan kuukausien ajan! 😀
    (… trans-sumatran highwaysta huolimatta 100% varmuudella olisin mieluummin siellä kuin ensilumisessa Suomessa!!) Nautinnollista matkaa!

  6. avatar Maikka sanoo:

    Jihuu..voisin lisätä Suomi-listaan:Rikkinäisen sohvan,digiboxin,lamppuja,imuri,kohta paukahtava pesukone,kännykkä toimii jos haluaa,parin pyörän kumit,ei kameraa,hel…kylmä.Löytyyhän niitä, mutta ei anneta pikkuasioiden häiritä.Luulen,että teillä on kuitenkin heti ikävä takaisin kunnes palaatte.Mukavaa matkantekoa uusien vesiputouksien äärellä!

  7. avatar Ani sanoo:

    Ah, reissuromantiikkaa! Onko todella niin, ettei bussissa ollut yhtään vuohta tai kanaa? Tuli aika lailla Nepalin ”pitkän matkan” (50 km / 8 h) bussilinjat mieleen. Inkkaripop on aluksi hauskaa ja siistiä. Lopultahan se sitten vain vituttaa.

  8. Eläimiä ei ollut, mutta edessä istuneiden rouvien kokkaukset (kuivattua jotain + kiehuvaa vettä = mitälie mössöä) tuoksuivat erehdyttävästi navetalle.

    Seuraavaan bloggaukseen saattaa mennä muutama päivä. Sadekausi sai kiinni ja yhteydet pätkivät pahemman kerran…

  9. avatar Antti sanoo:

    Miten tuollainen matkantaittaminen nyt noin korpea? Mites Lost Travelsin motto oikein meni? Mies ei elä oppiensa mukaan.

  10. avatar Aihe sanoo:

    Olipas kovaa tekstiä ja menoa. Me jo luulimme, että pahin oli jo takana, mutta näyttää siltä, että teistä yritetään ottaa luulot pois. Uskon kuitenkin, ettei se onnistu. Muutakuin hymyssä suin kohti uusia seikkailua kunnon levon jälkeen !

  11. avatar Mika sanoo:

    Kerrassaan hieno listaus, just niitä teesejä jotka kuuluvat Lost Tour Travelssin linjaukseen. Noihin pyritään kaikilla matkoilla. 🙂

  12. avatar Pauli sanoo:

    Ystävä kiittää kirjasta ja todellakin vituttaa kuunnella kuinka toiset chillaa riippumatossa kun toiset sahaa polttopuita ensilumen sataessa maahan. Mutta silti toivon hauskaa reissun jatkoa.

  13. avatar Reissaaja sanoo:

    Hei Juho!
    Kyllä sinulla on ollut tosi vituttavia kokemuksia. Oliko sinut oikein pakotettu tuolle matkalle? Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon vituttaa niitä lapsia, jotka syntyvät Kalkutan kaduille. Sinne he ovat syntyneet, siellä pysyvät ja sinne kuolevat, eivätkä koskaan pääse kertomaan matkoillaan, kuinka heitä suomalainen elämäntapa vituttaa. Oletko koskaan kuullut Kambodzan pääkaupungin Phnom Penhin edustalla sijaitsevasta Steung Meancheyn kaatopaikasta, jossa hyljätyt lapset tönkivät jätteitä elatuksekseen? Nuorimmat heistä ovat kaksivuotiaita.
    Oletko miettinyt, että voisit tehdä jotain näillä matkoillasi näkemiesi kurjien ja haisevien ihmisten hyväksi?
    Amerikkalainen Scott Neeson teki töitä Hollywoodissa saaden miljoonan dollarin vuosipalkkaa. Hän omisti komean talon, auton, huvipurren ja moottoripyörän. Matkallaan Kambodzassa hän tapasi näitä kaatopaikkojen lapsia ja päätti auttaa heitä. Eräällä tällaisella matkalla hän sai puhelun. Puhelimessa oli kuuluisan filmitähden agentti, joka soi Euroopasta Scotin järjestämältä maioskiertueelta. ”Scott, meillä on ongelma”, agentti sanoi. ”No, mikä nyt?” ”Tämä on vakavaa”, agentti jatkoi. ”Studion tilaamassa yksityiskoneessa ei ole oikeanlaista pullovettä eikä pyytämäämme ruokaa. Emme lähde mihinkään, ennenkuin asia on selvitetty.” Tähti tuli puhelimeen. ”Scott, minun elämäni ei saa olla näin vaikeaa, järjestä asia”, vaikersi tähti.
    Tämän puhelun jälkeen Scott irtisanoutui työstään, jätti hyvästit Hollywoodille, Porschelleen, veneelleen, moottoripyörälleen ja palkalleen. Hän omisti elämänsä näille kaatopaikan lapsille.
    Tässä yksi kertomus. Miettikää kukin itse tykönänne, mikä on todellinen vitutuksen aihe.

  14. avatar R sanoo:

    ^ Onkohan Antilla tosi tylsä perjantai-ilta? Vai onko joku säälittävä viisasteleva nillittäjä löytänyt vihdoin tiensä Häsan keskustelupalstalta tähän blogiin?

  15. avatar Reissaaja2 sanoo:

    Mikäs maailmanparantaja se on eksynyt Hämeen Sanomien blogisivustolle?! Itse ohjaatkin varmaan tuloistasi ja ajastasi suurimman osan katulasten hyväksi? Tuo esimerkkisi amerikkalaisesta miljönääristä on tässä yhteydessä korni. Kukin on humaani ja osallistuu avustustyöhön omalla tavallaan – uskoisin, että myös Juho. Ja blogihan toimii – Sinäkin provosoiduit kommentoimaan… kiitos vaan.

Jätä kommentti

css.php