Ilta takahikiällä

Pukekura, Uusi Seelanti

”Join us, mate”, kolmatta olutkannuaan (kannu = kaksi tuopillista) tyhjentävä ”Barney” kehottaa. Pienessä soseessa sössöttävä Barney on oikein mukavan oloinen ukko, joten istun seuraan. Olen Uuden Seelannin takahikiällä, Pukekuran kylän ainossa pubissa.

Tiekartassani on Pukekuran kohdalla korkeuskäyriä, ei muuta. Kylä käsittää helikopterin laskeutumispaikan, sahanpuruilla, tyhjillä tölkeillä ja metsästystrofeilla koristellun Puké Pubin sekä muutamaa huonetta vuokraavan hostellin. Vakioasiakkaat ovat lähiseudun farmareita.

Meitä on minä, farmari-Barney, tämän vaimo, parin puolivuotias poika, pari hammasta eturivistä menettänyt ”Carl”, kolmen päivän lomaa aloitteleva ”Lenny” ja Australiasta lomalle tullut kiinteistövälittäjä.

Kerron äijille mitä teen työkseni ja mainitsen matkablogista.

”No pics, no names mate”, Barney linjaa. Olut on hyvää.

pukepub.JPG

Australialainen kiinteistövälittäjä poseeraa Puké Pubin terassilla. Paikalliset kaihtoivat kameraa.

Puhumme säästä. Kerron, että Suomessa on tähän aikaan vuodesta pirun pimeää, märkää, kylmää ja muutenkin tosi kurjaa. Sen vuoksi suomalaiset murjottavat kotona ja juovat viinaa, Barney epäilee. Tunnustan. Barney kertoo aina halunneensa käydä Suomessa. Miksi, vaimo kysyy. ”Eihän me olla käyty edes Australiassa”. ”Miksi pitäisi?” Barney ihmettelee. Vaimo muistuttaa Melbourneen muuttaneista vanhemmistaan. ”Niinpä,” Barney mutisee.

Puhumme asevelvollisuudesta. Barney ihailee suuresti Suomen yleistä asevelvollisuutta. Jokaisen tylsän paskiaisen pitäisi joutua inttiin vähintään vuodeksi, kannattaa Carl. Aseet yleensä ja metsästys erityisesti on parhautta, helihuntingia (riistan ampumista helikopterista) harrastava Carl ilmoittaa. Australialainen kiinteistönvälittäjä tiedustelee, olisiko Barney valmis riviin jos kutsu kävisi. Ei. ”There’s enough lazy motherfuckers in this country”, hän perustelee.

Puhumme rakkaudesta. Carl aikoo kosia puoli vuotta tapailemaansa tyttöä ensi viikolla. Tyttö on aivan erilainen kuin kukaan muu ennen, mies herkistyy. Sitä paitsi tyttö kosi Carlia jo pari kuukautta sitten. ”Meikä ei pystynyt myöntymään. Se on miehen homma kosia. Perinteet nääs”.

Mietimme parasta tapaa kosia. Ehdotan, että Carl veisi tytön metsästämään ja ujuttaisi sormuksen ampumansa peuran sarveen. Tyttö ei pidä tappamisesta, Carl paljastaa. Kukaan ei ole täydellinen, puolivuotiasta poikaansa sylissään hyssyttelevä Barney filosofoi. Neljäs olutkannu alkaa olla puolivälissä.

Puhumme ensikänneistä. Barney oli 14, kun ryösti kaverinsa kanssa tämän isän viinakaapin. Carl oli 8. Naapurin setä tarjosi olutta. Juho oli 12. Maistoin bileissä kaverin äidin kotiviiniä. Suomalaisten maine loppasuina on liioiteltua, toteamme.

Alkaa olla pimeä. Barneyn vaimoa tylsistyttää, vauvaakin itkettää. Hiljainen Lenny nousee ylös, lähtee kävelemään ja ilmoittaa menevänsä metsästämään. Hän katoaa pimeyteen, paljain jaloin. ”Lennyllä on hobittivaiheensa”, miehen paras ystävä Carl kertoo.

Kello on 11. Toivotan hyvät yöt ja haparoin mökille. Kattolamppu ei toimi.

Kommentti artikkeliin “Ilta takahikiällä”
  1. avatar Tini sanoo:

    Pukekura, Hikiä, Rarotonga, Turenki… We are the people. Vaikka niin kaukana, niin kuitenkin lähellä…

Jätä kommentti

css.php