Raha haisee Rotoruassa

Rotorua, Uusi Seelanti

Kohti Rotoruaa ajaessa tienvarsille alkaa ilmaantua kuumiin lähteisiin ohjaavia kylttejä. ”Craters of the Moon”, Thermal Bath”. Näissä lähteissä muliessa ihmeelliset mineraalit ottavat kehosi hellään huomaansa ja ihosi muuttuu sileäksi kuin vauvan pylly, etkä vanhene enää koskaan.

Jotakuinkin em. lupaukset kohtaavat Rotoruan matkaajaa, mikä ruokkii mielikuvitusta ja näin edesauttaa vastustamatonta himoa työntää muutamia kymmeniä – parhaassa tapauksessa yli sata – dollaria mutaan. Me emme halunneet (paitsi vaimo, mutta onnistuin ylipuhumaan).

Minuun iski Rotoruassa akuutti pihiys ja turistiväsymys. Olen ottanut mutakylpyjä ihan tarpeeksi kesäisillä festarireissuilla, eikä niistä ainakaan silmäpusseihin ole apua löytynyt. Emme myöskään lähteneet töllistelemään kuumia lähteitä maksullisiin puistoihin. Onneksi sellaisia löytyy kaupungista myös ihan ilmaisista julkisista puistoista (nyt jäi tosin ottamatta kuva jostain kuuluisasta geysiristä, googlaa jos kiinnostaa).

Halpaa majoitusta etsiessämme onnistuimme löytämään leirintäalueen, jossa asiakkaita hemmoteltiin ilmaisilla, lämpimillä mineraalikylvyillä. Parin sadan metrin päässä sijainnut järvenranta oli myös automaattilämmitteinen. Kunhan viitsi kaivaa rantahiekkaan puolen metrin syvyisen kuopan, saattoi aaltojen liplatusta seurata hiljalleen kuumalla vedellä täyttyvässä ”ammeessa”.

Rotoruassa raha todella haisee, mädälle kananmunalle. Sopivasta suunnasta tuullessa haju muuttuu ajoittain aika ällöttäväksi, mutta rikinkatkuiseen ilmaan tottuu yllättävän nopeasti. Kaupunki on rakennettu paikalle, jossa maankuori on erityisen ohut. Kaupungin asukkaille kiehuvan kattilan päällä asuminen tuo selkeitä hyötyjä muutenkin kuin jatkuvan turistivirran muodossa.

Siinä missä Suomessa maalämmöllä säästää lämmityskuluissa kunhan ensin sijoittaa reiän poraamiseen muutaman kymppitonnin, Rotoruassa vähän siellä sun täällä maanpinnalle pukkaa höyryä ja kiehuvaa vettä ihan itsestään. Kätevää talonlämmityksen kannalta. Joka toisella takapihalla lepää vienosti löyhkäävä, mutta kutsuvasti höyryävä palju. Siinä kelpaa talon isännän liota ja siemailla Speights’ia ankaran työpäivän päätteeksi.

muta.JPG

Nähtävyys numero yksi. Kiehuva vesi, muta ja geysirit ovat tehneet Rotoruasta kuuluisan. Kuvassa säästöretkikohteen (julkisen puiston) vetonaula.

3 kommenttia artikkeliin “Raha haisee Rotoruassa”
  1. avatar Timo Merinen sanoo:

    Hei Juho
    Hyvää syntymäpäivää kummipojalle. On ollut kiva lueskella noita sinun matkakuvauksia. Turvalllista jatkoa matkoillenne.
    Timppa

  2. Kiva tarina, piristi omaa päivääni!

    – Amanda

  3. avatar Vippi sanoo:

    Hieno kirjoitus, tällaisia matkakirjoituksia on mukava lueskella!

Jätä kommentti

css.php