Kapteeni Cookin erehdys

Aitutaki, Cook-saaret

Tätä bloggausta kirjoittaessa istun lehväkattoisen rantamökkini terassilla mereltä puhaltavasta vienon vilvoittavasta tuulesta nauttien. Maisemaa katsoessa on vaikea ymmärtää, miksi näille saarille ensimmäisenä osunut kapteeni Cook käski miehistönsä takaisin laivaan ja matoja kihisevien laivakorppujen pariin. Ei ehkä olisi kannattanut.

Ensimmäisen päivän myräkän jälkeen Aitutaki on paljastunut juuri sellaiseksi paratiisiksi kuin etukäteen ounastelin.

Näkymä rantamökkini terassilta vastaa stereotyyppistä mielikuvaa trooppisesta paratiisista. Kilometrien mitalta palmujen kehystämää valkoista hiekkarantaa, johon laguunin rauhalliset aallot liplattelevat. Uskomattoman kirkkaan, turkoosin veden takana vaahtoavat avomeren massiiviset aallot. Ne murtuvat atollia suojaavaan riuttaan niin kaukana, että aaltojen kohina hädin tuskin kuuluu terassin kattorakenteissa kiipeilevien gekkojen naksuttavien äänien yli.

Aitutaki0005.JPG

Atolli ilmasta. Valkoinen viiva on atollia avomeren tyrskyiltä suojaava riutta.

Saaren elämänrytmiin pääseminen kesti noin kaksi päivää, jonka jälkeen aika hidastui ja tavanomaiseksi päiväohjelmaksi muodostui aurinkorasvan levittäminen, varjoisan löhöpaikan hakeminen (suojakerroin 30 ei tahdo riittää), torkkuminen rantahietikossa ja naapurimökin saksalaispariskunnan kanssa höpötteleminen.

Satunnaiset iltapäivän sadekuurot raikastavat ympäri vuoden ja vuorokauden hellelukemissa pysyvää, auringonpaisteen paahtamaa ilmaa. Jos sade antaa odottaa itseään liian pitkään, voin aina varustautua räpylöillä, maskilla sekä snorkkelilla, pulahtaa 25-asteiseen veteen ja suunnata hiekkapohjaa täplittävien korallien luo ihmettelemään värikästä vedenalaista elämää.

rapu.JPG

Alkuasukas. Kotiloissa asustelevia rapuja löytyy rannalta monin verroin enemmän kuin turisteja.

Reippailun tarpeessa pyöräilen mökiltäni joko vasemmalle tai oikealle pitkin saaren ainoaa katua. Nälän iskiessä napostelen katukeittiöstä annoksen vastakalastettua red snapperia, jota härän kokoinen grillin isäntä kokkaa samalla paikallisia rallatuksia lauleskellen. Jos satun oikein romanttiselle tuulelle, vuokraan vaimon kanssa kajakin ja  melomme riutan suojassa viereiselle Honeymoon-islandille syömään eväitä ja ehkä vähän pusuttelemaan.

Päivän kiperin pähkinä on illallisen suunnitteleminen. Vaihtoehtoja on kolme: itse tehtyä kotiterassilla, porukalla grillattua rantanuotiolla tai tanssia, laulua ja ruokaa yhdistelevän Island Nightin överibuffetin parissa.

palmut.JPG

Tavanomainen maisema.

4 kommenttia artikkeliin “Kapteeni Cookin erehdys”
  1. avatar Ninni sanoo:

    Ihana juttu ja ihanaa saada hetkeks edes ajatukset pois näistä paukkupakkasista!

  2. avatar Antti sanoo:

    Olisi vaan pitäny tulla sinne saarille juhlimaan sun synttäreitä. Lähetään tässä meinaan Huostilan kanssa jammailemaan ja mittari näyttää tuollaista -21. Voin kertoa että laitoin tykit jalkaan.

    Mutta mukavaa joulua sinne kauas. Nährään muutaman tovin päästä.

    A

  3. avatar Aihe sanoo:

    Nyt kyllä tultiin kateellisiksi, sitä hienoa palmurantaa voi vain kuvitella joskus kävelevänsä, mutta vain kuvitella. Täällä on nyt pakkasta -25 ja luntakin riittävästi. Ulkona olo jää nyt vähiin, mutta ikkunasta voi ihailla kaunista joulukorttimaisemaa !

  4. avatar Leena ja Petteri sanoo:

    Lämmin joulutervehdys kummitytölle ja Juholle!

Jätä kommentti

css.php