Universal tunnisti talenttini

Los Angeles, Yhdysvallat

Hyönteisten sirinä ja apinoiden kirkuna säestivät matkaamme, kun raihnainen veneemme lipui pitkin viidakon reunustamaa jokea. Olimme seilanneet päiviä näkemättä merkkiäkään sivistyksestä.

Olosuhteet syvällä Kongon viidakossa olivat sietämättömät. Kuumuus ja kosteus tukahdutti, moskiitot kiertelivät hellekypäräni ympärillä häiriten tähystämistäni. Haisin ja näytin pahalta. Olin likainen ja parroittunut. Ginivarastoni oli lopussa, eikä lisää saanut satojen peninkulmien säteellä. Olin jo siirtynyt veneen perällä pulisevien alkuasukkaiden kotipolttoiseen. Pelkkä huonosti tislatun sokeriruokoviinan haju käänsi vatsani ympäri, mutta viinan avulla pysyin sentään jotenkuten toimintakuntoisena.

Tuijotin vedenpintaa verestävät silmäni vettä vuotaen, sillä koskaan ei tiennyt mitä joessa piilee. Ohittamistamme virtahevoista näkyi vain sieraimet. Pinnan alla saattoi olla hiekkasärkkiä. Sellaiseen törmääminen olisi koko pienen seurueemme loppu. Olin nähnyt joenpenkalla laiskottelevien alligaattorien repivän veneestä pudonneen orjan palasiksi sekunneissa. Uimataidottomalla pakanaparalla ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Viidakko ympärillämme hiljeni. Se ei tiennyt hyvää. Kapteeni sammutti moottorin, ajelehdimme vapaana. Orjat ja kantajat kuiskuttelivat pelokkaina keskenään. Yhtäkkiä kaksi miehistä nousi pystyyn ja säntäsi kohti pelastusvenettä. Pakoyritys päättyi kahteen kovaan pamahdukseen. Perämies seisoi savuava ase kädessään komentaen loput alkuasukkaista takaisin istumaan. Pakoa yrittäneet miehet kaatuivat laidan yli. Toinen heistä oli vain haavoittunut. Odotin alligaattoreiden lopettavan miehen avunhuudot lyhyeen, mutta yksikään eläimistä ei liikkunut rantatörmältä. Jotain oli vialla todella pahasti.

Yhtäkkiä veneemme pysähtyi kuin seinään. Säntäsin keulaan katsomaan, olimmeko törmänneet hiekkasärkkään vai oliko uppotukki läpäissyt lahoavan purtilomme.

En ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun vesi veneen ympärillä alkoi kuohua ja kuplia. Jokin tarttui yhteen orjista ja heitti kirkuvan villin ilmaan korkeassa kaaressa. Kapteeni komensi miehistöä varustautumaan kirvein ja veitsin, mutta oli jo liian myöhäistä.

Jättimäiset mustat lonkerot nousivat kaikkialle ympärillemme. Katsoin komentosillalle ja näin kapteenimme hakkaavaan vyötäisilleen kiertynyttä lonkeroa hurjasti karjuen. Hänen taistelunsa oli turhaa, palasiksi revitty veneemme upposi nopeasti.

Viimeinen näkyni oli nopeasti minua kohti lipuva röpeliäinen puunrunko. Alligaattorit olivat lähteneet liikkeelle.

Edeltävä kohtaus on tulevasta hittielokuvasta The Incredible Rivermonster of Kongo, jonka pääosaa pääsimme esittämään Universalin studioiden teemapuistossa Hollywoodissa.

Meidät poimittiin erikoisefekti-shown tähdiksi yleisön joukosta. Kohtaus näyteltiin monituhatpäisen yleisön edessä bluescreen-tekniikkaa hyväksi käyttäen.

Elokuvateattereissa ehkä ensi vuonna.

hirvio.JPG

Jokihirviön hyökkäys. Laivassa kansipoika Juho ja kapteeni Piia. Oikealla lonkeroita liikutelleet onnekkaat yleisön edustajat. Etualalla elokuvan kertoja/ erikoisefektishown vetäjä.

homer.JPG

Leffatähdet. Sankarini Homer Simpson onnitteli minua kuvausten päätyttyä.

Jätä kommentti

css.php